Taikapennut haistelee, maistelee, painii, murisee....

Adjan ja Ompun Taikapennut ovat jo neliviikkoisia paimensukuisia koiranalkuja - he näyttävät, kuulostavat, tuoksuvat koiranpennuilta - marsuaika on ohitettu! Viikon kuluessa on pentuhuone valloitettu, etenemistä ei enää estä edes liukas puulattia. Kaikki tassuttelevat vauhdikkaasti, toki pieniä liukastustupsahduksia vielä tapahtuu, mutta ei haittaa... Täysin kammottavaa on pentujen mielestä, kun yöksi heidät on vielä laitettu pentulaatikkoon - sieltä pitäisi aamulla päästä kiireen vilkkaan pois ja mieluiten kiipeämällä reunan yli.

Painiminen on suurta huvia ja tietenkin huikean murinan säestämänä - sen ovat oppineet ihan jokainen. Toisen korvaa, häntää, tassua, kuonokarvaa on oikein mukava naskaleilla puraista; varsinkin kun toinen päästää kuonostaan ilmoille kivan vinkaisun. Adjakin saa nauttia näiden naskaleiden yllätyshyökkäyksistä.

Kaikkea haistellaan, maistellaan, mutustellaan - niin Adjan ruokakupin sisältöä ja vihdoin myös omankin pikkukipon antimia. Jälkiruoka on kuitenkin edelleen ihan parasta...

Lelut alkavat myös kiinnostaa - tosin niistä joutuu keskustelemaan oman mamman kanssa, että kuka niillä leikkii - Adja, kun on hyvin leikkisä ja rakastaa leluja - pitäisikö ne mukamas pennuille luovuttaa???

No Adja pyörii ja kierii ja tasuttelee pentuja ja houkuttaa omiin painileikkeihinsä mukaan.

Isoäiti Nerekin pääsi kuluneella viikolla pentusia moikkaamaan ja väisteli sujuvasti väärille nisille kurkottavia pentusia oikein taitavasti - mutta kyllä oli pennuissa nuuskittavaa - autuas ilme kuonolla - IHANIA! Nalle-enolle sen sijaan muistui mieleen hyvin nopeasti, mitä riiviöitä pennut ovatkaan: onhan hänellä kokemusta Adjasta sisaruksineen ja niiden roikkumisesta ihan jokaisessa karvassa... Nalle pyörähteli varoen pentujen keskellä kuonollaan hyvin yököttynyt ilme - pentuja, yök, pentuja - minä olen uros - menkää kauemmas- yök! Niehku rasavillinä tyttönä odottaa vielä vuoroaan - saa pennut hiukan kasvaa - sitten vasta Niehku saa luvan niitä pyörittää..

Saagamme yrittää kaikin keinoin päästä aidastä läpi ja jos nyt ei koko kissa mahdu, niin ainakin vikkelät tassut sujahtavat aidan rakosista pentuja kutittelemaan.