Neren Optimismi pentue 2008

Nere suoriutui niin loistavasti ensimmäisen pentueensa maailmaansaattamisessa ja hoitamisessa, että pikkuhiljaa alkoi mielessä kyteä ajatus Neren toisesta pentueesta. Pohdinnan tuloksena päädyin kysäisemään Eidalun kennelin Anulta, lähtisikö hän mukaan yhteiseen pentu-projektiin. Pitkällistä mietintäaikaa ei tarvittu, vaan päädyttiin ajatukseen pennuttaa Nere toistamiseen.

Sulhaseksi valittiin jo ensimmäisen pentueen isäksikin mietitty Taapanterin Hulivili, Rex. Rex on hyvin itsevarma, itsenäinen, rauhallinen ja ihmisrakas koira, jota ei koskaan voi rapsuttaa liikaa. Rex on myös pedatti oppija, joskin kovapäinen. Uiminen on Rexistä hauskaa. Rexillä ei ollut vielä ainuttakaan paimensukuista pentuetta. Sekä luonteeltaan, että rakenteeltaan Rexin todettiin hyvin täydentävän sirorakenteista pehmeähköä villikkoamme, joka kyllä ensimmäisen pentueensa myötä jo hieman seestyi. Siispä sitten vain odoteltiin juoksujen alkamista. Tällä kerralla Nere aloitti omituiset juoksunsa tammikuun puolivälissä...

Lähdettiinpä sitten sulholaan.. tutustuttiin, leikittiin, kuiskuteltiin, nuuskittiin, leikittiin, nuuskittiin, pari kokeilua ja leikki jatkui. Rex oli koko viikon kohteliaan kiinnostunut neitokaisestamme, muttei kuitenkaan halunnut astua. Olimme jo luopuneet toivosta, kunnes lauantaina totesimme Neren pojan, oman Nallemme olevan sairaalloisen rakastunut äitiinsä. Lenkillä Nalle vonkasi koko ajan Neren luokse, jopa siinä määrin, että isäntä kaappasi Nallen syliinsä ja lähti eri suuntaan, meikäläisen kaivaessa puhelinta taskusta. Hieman nolona koko viikon tapahtuneiden tuloksettomien vierailujen jälkeen, soitin vielä Rexin omille ihmisille ja varovasti kysäisin, voisimmeko sittenkin vielä tulla kertaalleen tapaamaan upeaa parkkia herraa. No sopihan se: päivä sopi erinomaisesti myös Rexille, joka aikailematta kokeneesti astui Neren ja pariskunta nautti toisistaan kiristyvässä pakkasillassa parinkymmenen minuutin ajan. Toisilla onnistuneilla treffeillä kävimme sitten seuraavana päivänä. Joten päivät eivät vain alkuun olleet oikeat - on se vaan uskottava kokenutta urosta. Onneksi nuoren Nallen nenäkin toimi erinomaisesti ;)

Taapanterin Hulivili

s.9.1.2002

lonkat B/B, polvet 0-0 , silmät 20.2.07 PPM, PRA-B eli kantaja

näyttelystä serti

Jälleen nopeasti totesimme kotona asustavan hellyydenkipeän ahmatin, jonka täytyi moneen kertaan nuolla oman tyhjentyneen ruokakupin lisäksi Nallen tyhjä ruokakuppi. Toisen tiineysviikon alkupuolella Nere aamupahoinvoivasti oksensi. Aiemmin Nallen kanssa vauhdikkaasti riekkunut Nere alkoi makoilla haaveillen ja mikäli Nalle-poika jatkoi riekuntayrityksiä, kuului Neren suusta tiukempi komennus - rauhoitu, en rieku kanssasi!

Kolmannen viikon tunnussanat: RUOKAA, RAPSUTUSTA, RAUHAA - kiitos!

3.3.08 Nallen yksivuotissyntymäpäivänä käväistiin Tervakoskella tuttua eläinlääkäriä tapaamassa ja saimmekin ultratohtorilta iloisen uutisen : Nerellä on matkassaan ainakin neljä salamatkustajaa, joiden arvioitu paljastumispäivä olisi 5.4.08. Hymistellen totesin, että kyllähän tuo Neren masu oli jo pyöristynyt ja rouvakin oli paljastanut tiineytensä hellyys-kerjuu-rauhoittumis-ruokayökkäys touhuillaan

24.3.08 tiineenä 7 viikkoa kuvassa.

Viikkojen edetessä yritimme päättää onko masu isompi, samankokoinen vai pienempi kuin vuotta aiemman pentueodotuksen aikaan. Rauhalliseksi muuttunut mammakoira keksi lenkillä harvinaisen paljon nuuskittavaa ja mielenkiintoisia hajuviestejä tulkittavaksi. Ruokahalu yltyi jo niin kovaksi, että Nere melkein haukkasi leipäpalan meikäläisen kädestä, vaikka omat ruoka-annoksensa oli reilusti suurennettu. Ja sitten röyhtäilytti!

Juuri seitsemännen viikon täyttyessä Nalle päätti oksentaa pari kertaa ja tehdä poikkeavan löysät läjät lenkillä - paniikki melkein iski: koirat eristyksiin toisistaan ja tehobact- kuuri kehiin. Nere oksensi onneksi vain kertaalleen ja vointi pysyi erinomaisena, joten saatoimme huokaista helpotuksesta.

Kahdeksannen viikon täyttyessä alkoi Neren masussa melkoinen melske ja pienten tassujen tömistyspotkinta. Nere makoili rauhallisesti haaveillen, tutustui pentulaatikkoonsa, jota malliksi vähän petaili ja kokeili jälleen myös emännän sängyn petaamistakin. Lämpöseuranta aloiteltiin.

2.4.08 tiineyttä 60 vuorokautta täynnä ja Nere aloitteli läähättelyä pentujen riekkuessa vielä piilopaikassaan. Lämmöt olivat aivan tasaiset ja seuraava yö sujui hyvin nukkuen. Seuraavana aamupäivänä lämmöt tipahtivat alle 37 astetta: olin Helsingissä kokouksessa, ja sieltä riensin salamannopeasti kotiin odottelemaan pentueen maailmaanrynnistystä. Iltaa kohden läähättely lisääntyi, Nere petaili ahkerasti ja lämmöt pysyttelivät matalla. Edellisellä kerralla Nere synnytti vajaan vuorokauden kuluttua lämmön laskusta. Ilta pimeni yöksi ja odottava jännitys tiivistyi. Eidalun kennelin Anu kera Nooran saapuivat kätilöavuksi paikalle ja sitten... Nere läähätti, petasi, vaihteli asentoa ja läähätti. Yö valkeni aamuksi eikä mitään tulosta. Nere päätti olla syömättä aamupalaansa ja pian lirahtivatkin pentuvedet, 19 tuntia lämmönlaskun jälkeen 4.4.09. Onneksi kätilöapu ei ehtinyt lähteä paikalta. Supistukset alkoivat, mutta ne käynnistyivät hitaammin ja vaimeampina kuin ekalla kerralla: Nere yritti ponnistaa, mutta ponnistuksetkin olivat jotenkin lyhyitä ja laimeita. Jotakin näytti olevan pielessä. Ensimmäinen pentu ei lähtenyt laskeutumaan kunnolla ja Neren ponnistusyrityksistä huolimatta pentu pysytteli etusormen mitan päässä... Huoli alkoi vallata mielen ja tuskanhikikarpalot työtyä otsalle. Puhelin käteen ja kilautus eläinlääkärille, kun pentuevesien menosta oli kulunut 50min. Kehoitus tuli lähteä näytille ja niinpä pakkasimme autoon Neren ja varalta valmiiksi pakatut tarvikkeet pentuja varten, auton nokka kohti Vethausia ja menoksi - vauhdikkaasti!

Eläinlääkärisetä totesi synnytyskanavassa pennun, joka oli päätarjonnassa, mutta pää tarjoutui virheellisessä asennossa.... sitten ikuisuudelta tuntuneen ajan, kiskonnan, kääntöyritysten, ulvomisten ja murinan saattamana syntyi uskomattoman virkeä Murheenkryyni. Röntgenkuvalla varmistettiin, että neljä pentua oli edelleen piileksimässä. Nere sai supistustensa tueksi oksitosiinitipan. Helpotuksen huokaus, syntyi parkki tyttö laajoin merkein vajaa tunti veljensä jälkeen ja puolen tunnin kuluttua syntyi piirtopää parkki Onnenkantama sisko. Nere syötteli ja putsaili " synnytyssalin" pehmeällä patjalla pentusiaan meidän odotellessa kuumeisesti seuraavan esiinmarssia, mutta se olikin Nere, joka marssi pihalla meidän tahdissa supistusten voimistumisen toivossa. Toivonkipinä heräsi ja ilmestyi ihailtavaksemme tuntia myöhemmin, parkki komea poika. Ja odotus jatkui, puolipäivä tuli ja meni, niin tuli myös iltapäivä. Nereä juoksutettiin, tippaa nopeutettiin ja kalkkiapukin otettiin käyttöön - musta tyttö viihtyi lämpimässä emon piilossa. Niinpä lääkärisetä varasi leikkaussalin, ja kiihkeä-ääninen musta tyttö leikattiin maailmaa, Ilon kyynel vierähti..

Nere oli koko päivän niin upean urhoollinen ja hoiteli pentusiaan hellästi, vaikka sai kokea päivän aikana kaikki tavat synnyttää lopulta vielä sektionkin.

Iltapäivän kääntyessä jo illaksi onnellisena pakkasimme nukutuksesta vielä uneliaan Neren pentuineen autoon ja ajoimme kotiin- nyt hiljaa!

4.4.09 Kovan päivän ilta

Nere - urhea ja reipas äiti koira hoitelee katrastaan jo hyvin heränneenä ja hetken ilman sinistä suojakauluria

Jo sektion aikana odotellessamme kävi hyvin ilmeiseksi, että tämä on Neren Optimismi- pentue:

Murheenkryyni, musta merkein poika 414g

Helpotuksen huokaus, parkki tyttö laajoin merkein 429g

Onnenkantama, parkki piirtopää tyttö, 405g

Toivonkipinä, parkki poika 404g

Ilon kyynel, musta tyttö 358g

6.4.08 Nere upean sinisen kaulurinsa kanssa selviytyi hienosti pentujen hoidosta.

Kaikki pennut olivat virkeitä, jänteviä, hyvinsyöviä ja painot nousivat hyvin. Sektiohaava ei Nereä tuntunut haittaavan ja kipulääkitys oli kohdallaan. Pentue osoittautui heti alkumetreiltä alkaen äänekkäästi omia tarpeitaan ilmaiseviksi pötkylöiksi. Nisillä he imivät maitoa raivokkaasti samalla vinkuen.

Parkit tytöt ja poika 9.4.08

11.4.08 viikon ikäiset

Pennut pulskistuivat vauhdilla, painot nousivat 40-80g/ vrk. Kauniita, jänteviä, äänekkäitä ahmatteja :)

Nere voi hyvin. Toipuminen sektiosta sujui oikein erinomaisesti eikä sininen kaulurikaan tuottanut ongelmia. Pentujen uinaillessa Nere tuli jo seurustelemaan meidän muiden kanssa. Nalle-poika sai rauhassa kurkistella pentulaatikkoon ovelta.

Hei vaan, vilkuttelee Helpotuksen huokaus

14.4.08 vihdoinkin sininen kauluri poissa ja jälkitarkastuksessa eläinlääkärisetä totesi kaiken olevan kunnossa - JIPPII!!!

Vähänkö Nere näyttää onnelliselta emolta.

 

18.4.08 Pentue 2 viikkoa ikää:

Liikkeelle lähtö oli jo mielessä ja sitä harjoiteltiin todella ahkerasti. Silmät aukesivat 10-12 vrk iässä

Onnenkantama äidin hellässä huomassa toisten nautiskellessa antimista

24.4.08 pennut harjoittelivat ahkerasti kävelyä- vauhdikasta menoa. Istutaan, tasapainoillaan, kiipeillään Nere-mamman yli, painitaan. Toisten turkit on maisteltu ja kuonostakin otettu mittaa.. Ääntä ei säästelty: repertuaarissa kuorossa vinkunaa, murinaa, haukahduksia, piippaamista.

 

25.4.08 3-viikkoiset vipeltäjät:

"Etkös sinä musta poika aio syödä?"

Pentujen painot 1520g-1805g.

"Pitäiskö tuotos putsata", ihmettelee isoveli- Nalle

Nalle harjoitteli hoitoapulaisen rooliaan, johon Nere hänet selvästi pestasi

Lähestyy, peruutan, apua - Nalle, tämä on vielä ihan kesyä!

26.4.08 tutkimusmatkailijoita kiiinnosti laatikon ulkopuolinen toiminta...

Hei, täältä tullaan elämä! - Helpotuksen huokaus, Murheenkryyni ja Onnenkantama

"So,so veljet", tuumi Helpotuksen huokaus

28.4.08 aloitettiin tutustuminen piimäateriaan, hyvin maistui kaikille.

Parkkipoika, Aslan vielä vauhdissa toisten jo uinaillessa ruokalevolla..

Aslankin uinahti.

Unien jälkeen olikin sitten paljon energiaa purettavaksi..

Parkit tytöt ottivat mittaa toisistaan kuten myös musta tyttö parkista veljestään

 

1.5.08 Vappu ja ulkoilu alkoi - pentue lähestyy 4 viikon ikäpaalua:

Nalle pestattuna katraan paimentajana. Vappu oli aurinkoisen lämmin, mittari kipusi yli 20 asteeseen.

tutustuttiin, haisteltiin, maisteltiin, katseltiin..

Oltiin niin reippaita ja omatoimisia, että lapsenvahdin korvatkin vinoutui :)

Murheenkryyni metsästi kengurun..

Aslan ihastui palloon ..

Onnenkantama ja Murheenkryyni leikkivät yhdessä

Välipala- aika; tyyli vapaa, kunhan jotenkin nisälle vaan mahtui

Helpotuksen huokaus

Ja tutkimusseikkailija joukko simahti. Ilon kyynel ja Onnenkantama - vähän kova tyyny.

3.5.08 leikki pihalla jatkui..

Nalle näytti miten leikkiin kutsutaan..

ja sitten leikkisetä jäikin pentuvahdiksi, Nere lepäili sivustalla...

toki välillä piti myös asettua äidin rooliin.

9.5.09 5- viikkoiset vintiöt

Fantastinen pentue jatkoi kasvamistaan. Vauhti hereillä oli huima. Kaikki pörräsivät kaikkien kanssa ja saivat aikaiseksi välillä kunnon sähinä purinat. Äänenkäyttöä ei todellakaan säästelty - ei päivällä eikä yöllä. Hyvästi makoisat yöunet! Ja isoveli Nalle oli kaikkien mielestä aivan mahtava leikittäjä, Nere-mamman rooli oli toimia maitobaarina ;)

Murheeenkryyni, hapsukorva, hännänheiluttaja pusuttuja, joka varmimmin aamuisin löytyi sängyn viereltä kurkkimasta ja rapsutuksia kerjäämästä.

Hellyttävän viehkeä Onnenkantama, hiljaisin, tasapainoinen leikkijä

Veljekset Murheenkryyni ja Toivonkipinä. Parkkipoika oli ihana, rauhallinen leijonapoika. Turhia ei hötkyilty. Leijonapoika lauloi, naukui, haukkui, murisi, kurisi - omasi varmasti pentueen laajimman äänirepertuaarin.

Tyttöpainia

Ilon kyynel, musta nokinenä, jolla häntä heilui tiuhimpaan tahtiin. Välillä leikki sujui reippaasti, joskus sitten täytyi pysähtyä tarkistamaan missä mennään.

Helpotuksen huokaus, rapsutuksia kerjäävä syliinkiipijä, luoksetulo joukon matavin

tutkimisen arvoista löytyi...

kaivettiin yhdessä..

leijonapoika viidakossa

omissa kuopissaan...

poikien hetki

sitten uni yllätti koko porukan.

16.5.2008 Optimismi pentue 6 viikkoa

Eidalun Murheenkryyni, fiksusti uusiin asioihin suhtautuva pikkumies

Eidalun Helpotus, itsenäinen tyttö, joka kuitenkin hakeutuu reippaasti viereen ja kontaktiin

Eidalun Onnenkantama, avoin ja ulospäin suuntautunut kontaktihakuinen tyttö, jossa sopivasti myös kovuutta

Eidalun Toivonkipinä, pehmeä, hyvin hermonsa hallitseva poika, joka ei turhista stressaa, porukan rauhallisin.

Eidalun Ilon kyynel, ihmisen kanssa hyvin yhteistyössä toimiva pentu, joka haluaa tehdä asioita ihmisen mieliksi

Pidän sinusta isoveli, tuumi Ilon kyynel

Nalle ja leijonapoika tutkivat keppiä

mihin isoveli katosi - seurataan

kaivetaan

poseerataan

isot pojat osaavat asiansa ulkona

Onnenkantama

ja taas siskokset kisasivat

"minulla on myös komeat hampaat", esitteli Nalle

"mamma, tulisitko komentamaan, vintiöt syövät mattoa!"

Nalle ja Aslan

23.5.08 7 viikkoa ja lähdön hetki

Pentujen oli aika lähteä pentupesästä maailmalle omien ihmistensä luokse.

Matkaeväs pennuille vielä

Murheenkryyni, Piki lähti Espooseen

Helpotuksen huokaus, Neela Nekku muutti Kirkkonummelle, siellä on tilaa temmeltää ja pitää peurat ojennuksessa..

Nekku

Toivonkipinä, leijonapoika, Aslan lähti Pirkkalaan riekuttamaan omaa isoveljeään Jussia

Ilon kyynel, Nella ajeli Jyväskylään, missä odotteli tuleva leikkikaverinsa Nuttu (Eidalun Elatiivi)

Nella

Eidalun Onnenkantama, Adja muutti myös Espooseen Annan ja Tommin luo. Adja on Eidalun kennelin Anun ja minun yhteinen sijoitusneitonen, joka aikanaan tulee saamaan pennut syntymäkotiinsa, Nereaneidon kenneliin.

 

Optimismi pentue lensi pesästä maailmalle. Nerellä oli jälleen aikaa söpöillä rakastamiensa kukkien äärellä. Muistona pentueesta Nerellä on mahassaan iso arpi. Optimismi pentue pelästytti, helpotti, odotutti, antoi toivoa ja lopulta sai esiin ilon kyyneleen - pentujen syntymä tuntui hetkittäin lähes epätoivoiselta. Pentue oli touhukas, vilkas, riekkuva, rauhallinen, äänekäs, laulava, muriseva - niin upea ja läsnäoleva - jokainen yksin ja kaikki yhdessä :)

Pennut lähtivät taas ihan liian nopeasti omien ihmistensä ja perheidensä parhaiksi ystäviksi ja säässä kuin säässä juoksuttajiksi.

Pentueen varttumista on mukava seurata ja yhteyttä omiin perheisiin pidetään jatkossakin pentuetapaamisten, katselmusten ym. merkeissä. Jatkotarinat ilmestyvät aikanaan blogin kategorioihin tarinoin ja kuvin.